Happy birthday to me!

Eilen minäkin sitten vihdoin ja viimein saavutin sen 18 ikävuoden rajapyykin ja rehellisesti sanottuna siltä kyllä myös tuntuu! :D Blogin päivitys on jäänyt taka-alalle juhlien suunnittelun, treenaamisen ja yleisen jännityksen tullessa edelle. Juhlin tietysti asiaankuuluvalla  tavalla ja nyt täytyy todeta, että onneksi sitä ihminen täyttää 18 kerran elämässään...:D Ystäviä, juhlimista, juotavaa, syötävää, musiikkia, tanssia - voiko ihminen parempaa toivoakaan?

 Tarkotus oli ottaa kuva synttäriasusta - kovat oli meinaan tavoitteet mitä tahtoisin syntymäpäivänäni painaa. Painoa olisin tahtonut pudottaa viitisen kiloa, mutta aivan sinne ei päästy. En kuitenkaan masentunut, sillä mielestäni -3.5kg on myös ihan hyvin. ;) Vielä on aikaa pudottaa ne viimeiset kilot! Sitä ah, niin täydellistä mekkoa en juhliini löytänyt, mutta pidin yllättävän paljon myös hätäratkaisustani. Voisinkin lavastaa tilanteen uusiksi ja näyttää mitä päälle sitten lopulta valikoitui. Kuvista saa myös itselle motivaatiota ja niistä näkee hyvin mikä kohta kropassa kaipaa vielä muokkausta! Nyt kuitenkin on se täysi-ikäisyys saavutettu ja elämä alkaa, eikö niin? ;)

We become like what we love

Kävin viime viikolla koululääkärin vastaanotolla terveystarkastuksessa. Kauhuissani ootin punnitusta, sillä en ole käynyt vaa'alla TODELLA pitkään aikaan. Uskalsin toivoa tiettyä lukemaa, mutta järkytys oli suuri, kun näin mitä lukemia se näytti. Olin kolme kiloa laihempi kun luulin. Tällä hetkellä painoni on 53kg! En todellakaan muista koska olisin viimeksi painanut näin "vähän" ja tuntuu hassulta, että jäljellä on enää muutama kilo ja olen painotavoitteessani! 

En ole rehellisesti sanottuna jaksanut ottaa mittoja ja painoja, sillä yhdessä vaiheessa epätoivo alkoi olemaan jo niin suuri, että treenaus ja painonpudotus meinasi tyssätä siihen. Tuon painolukeman jälkeen sain taas uutta puhtia ja treenaaminen ja painonpudotus tuntuu taas mukavemmalta kuin koskaan! :D Painonpudottamisen lisäksi alan nyt tosissani kiinteyttämään itseäni. Loppujen lopuksi sillä painolla ei ole väliä, jos joka paikka roikkuu ja hyllyy.

 

Tein myös eilen jotain mitä en olisi uskonut tekeväni. Vitsailin äidilleni lähteväni puoli seitsemän aikaan kohti salia, sillä seiskalta alkoi bodypump. Aavistelin jo mennessäni nukkumaan, että tuskin tulisin nousemaan kuudelta ja lähtemään vapaaehtoisesti VAPAAPÄIVÄNÄ salille niin aikaisin. Kuitenkin kellon soidessa minä todella nousin ylös ja lähdin 6:20 kävelemään bussipysäkkiä kohti. Aamupumppi tuntui itseasiassa paremmalta kuin kuvittelin! Väsymystä oli selkeästi havaittavissa, mutta treeni kulki ja väsymys oli tunnin jälkeen historiaa. Aamutreenistä tuli niin hyvä olo, että harkitsen vakavissani jatkavani sitä joka keskiviikko, kun minulla ei koulua silloin ole.

 

Vappupäivän suunnitelmat

Hyvälaatuiset webbikuvat kunniaan. :D Toivottavasti kaikilla oli kiva vappu, allekirjoittaneella ainakin oli, vaikka aluksi näytti siltä, että vappu vietetään (mikä siis oikeasti oli tarkoitus..) kotona ylläkuvatun kirjan kanssa, mutta suunnitelmat hieman muuttuivat. Toisaalta juuri tuon ah niin ihanan matematiikankirjan takia en juonut pisaraakaan alkoholia, mutta toisaalta ehkä ihan hyvä - tuleepahan tänään opiskeltua eikä ryvettyä darrassa plus ei oo hirveetä morkkista syömisistä ja juomisista. :D Aamulla kyllä tuntui siltä, että olisi ollut darra...kahvinpuute aiheutti päänsärkyä ja alhainen verensokeri ja liian nopea nouseminen sängystä puolestaan huimaamista ja pahaa oloa. Ehkä se on sitten morkkista noista tehtävistä? Kaikista kivointahan on se, että kirjoja löytyy myös toinen kappale josta pitäisi myös tehdä tehtäviä...kaksi kurssin korvaavaa suorittamista, jotta A-merkintä muutetaan arvosanaksi ja palautus perjantaina. Ihanaa. Eli ehkä sitä sitten täytyy palata tehtävien ääreen ja keittää toinen pannullinen kahvia. Sitä kyllä meinaan tänään tulee menemään. Hyvällä tuurilla saatan päästä jopa lenkille! Mites teidän muiden vappu meni? :)

Milloin laihduttamisesta tuli muiden asia?

Törmään hyvin usein kyselyihin, jotka koskevat painonpudottamista. Osaa kiinnostaa projektin edistyminen, osa tahtoo vinkkejä omaan treenailuunsa. Osa taas tuntuu ottavan minun laihduttamisen kovin vakavasti. He ovat niitä, jotka vänkkäävät jatkuvasti vastaan ja tuntuu, että heitä kiinnostaa oma laihduttamiseni enemmän kuin itseäni. Hyvin usein saan kuulla palautetta syömisistäni ja treenailuistani. 

Aivan kuin se olisi heiltä pois, jos kieltäydyn pullasta ja viinanhuuruisen viikonlopun sijaan vietän aikaa salilla. Tuntuu, että jokaista liikettä kytätään ja jos sitten kerran erehdyn sitä pullaan syömään, niin voi sitä vittuilun määrää. "Mitä mitä etkös sä oo enää laihiksella, voi voi tuliko nyt turhan paljon kaloreita ja pitää painua salille viideksi tunniksi?" - näin muunmuuassa eräs ystäväni kommentoi muutama viikko takaperin. Myös lauseet "no mut sähä oot jo niin laiha" ja "no ei se tapa jos et tänään mene salille" ovat hyvin tuttuja. Joo, ehkei se tapa, mutta miksen saisi treenata, jos siitä tulee itselleni hyvä olo ja en koe, että olen vielä ihannepainossani? Mitä se muille kuuluu?

kuva:google

En muutenkaan siedä sitä, että asioihini puututaan. Niin kauan, kun syömiseni ja treenailuni ovat normaaleissa rajoissa, eikä mitään hälyyttävää ole ilmassa, niin MIKSI EN SAISI TEHDÄ NIIN KUIN ITSE TAHDON? Jostain syystä tuntuu, että heidän mielestään minä en saisi treenata.  Olenhan jo niin laiha ja treenasinhan minä eilen. Eniten kuitenkin suututtaa ne vittuilevat kommentit. Jos menet salille, niin vittuillaan, että nytkö tuli syötyä liikaa. Jos et mene salille, niin vittuillaan, että nytkö se karkkipussi sitten voitti. En vain pysty ymmärtämään, että milloin MINUN henkilökohtaisesta projektistani tuli MUIDEN asia?

Viikon liikunnat ja löpinää vaatteista

Ma: -

Ti: -

Ke: Vatsa-peppu 55 min + 4km iltakävely kaverin kanssa (en kattonu kelloa kauan meni) To: Jalkatreeni 45min (sis. 15min lämmittely)

Pe: Vatsa-peppu 55 min

La: Vatsa-peppu 55min + Bodypump 55 min

Su: Kävelylenkki koiran kanssa 5km 30min

Tältä näyttäisi tän viikon liikunnat! Alkuviikosta ei oikein ollu fiilistä, mut sit loppua kohden into vaan kasvo. Tänään kävin ton meiän nuorimmaisen kanssa vähän kävelemässä ja herranjestas sillä riittää energiaa!

Oonkin aatellut, että ehkä sen kanssa pitäisi ruveta käymään ihan juoksulenkillä? Lenkkeilyä ja ulkoilua toi karvapallo rakastaa ihan älyttömästi ja se varmaan viettäisikin koko päivän ulkona, mikäli vaan mahdollisuus olisi. :D

Muutenkin voisi tuota asfaltin kuluttamista harkita hieman useammin, lenkkikaverikin kun tosta äidin luota löytyy...sitä ennen pitäisi vaan hankkia uudet lenkkarit. Vanhat on kulahtaneet ja varmaan reikiä täynnä, eikä noi tennarit oo pidemmille lenkeille (siis jos ihan lenkkilenkeistä puhutaan eikä tälläisistä sunnuntaikävelyistä :D) kauhean mukavat jalassa. Pitänee katsoa ja harkita. :) Jos jolla kulla on heittää vinkkejä hyvistä lenkkareista, niin anti tulla vaan!

Siivoilin tänään vähän mun vaatekaappia ja käsiin osu parit kesävaatteet. Mielenkiinnosta kokeilin yksiä shortseja, jotka viime kesänä ostin ja leuka tipahti varmaan lattiaan asti. NE OLI ISOT. Ja ihan kunnolla olikin, kävellessä meinasi nilkkoihin asti tipahtaa. :D Koko 36 on ilmeisesti niissä mitoitettu vähän reilummin cubuksessa (nimim. kokeilin ginatricotissa parit shortsit ja yksissä tuntu et 38 puristaa joka puolelta). :D

En kyllä muutenkaan tuntenut oloani kotoisaksi shortseissa. Itseluottamus ei vielä ehkä ole ihan huipussaan, mutta jalat näyttivät läskeiltä ja olo oli muutenkin ahdistava. Aiemmin meinasin ottaa itsestäni "tsemppausvalokuvat", mutten sovitussession jälkeen tahtonut. Masentaa jo muutenkin. Ehkä ensi viikolla sitä uskaltautuisi?

Muutenkin parit vaatteet löys tiensä parempiin vaatekaappeihin. Muunmuuassa mun lempifarkut! Kohtasin karun totuuden ja totesin, että turhaa niitä pitää kaapissa pyörimässä. :( Uusien suosikkien metsästys alkakoot..

Nyt painelen tekemään parit koulujutut vielä kun ne muistan. Ei tule sitten keskellä yötä sitä hirveää paniikkia. :D

Back on track

Nyt on toivottavasti sairastelu historiaa ja pääsee taas kunnolla treenaamaan! Eilen meninkin illalla vatsapeppuun (ai kamala mun perse) ja sen jälkeen vielä kaverin kanssa lenkille (au, au ja au), joten kyllä tää taas tästä! Kohta pääsee taas pitkän tauon jälkeen pumppiin! Oon ruvennut miettimään vaan niitä pumpin painoja...välillä tuntuu tosi nololta jotenkin laittaa pienet painot, kun vieressä joku iso korsto vetää triplasti se määrän mitä itse laittaa. :D Toisaalta, ei siellä ihmiset ole kyyläämässä mitä toiset tekee vaan treenaamassa, joten ehkä en ota niin suurta stressiä siitä. Ja jos pikkuhiljaa vaikka uskaltautuisi niitä painojakin lisäämään!

Mulla on muutenkin tosi hyvä olo. Oon lähentynyt parin kaverin kanssa ja tuntuu ihanalta huomata, että vaikkei pariin vuoteen mitään sydänystäviä oltukaan niin ei se ihminen ole siitä miksikään muuttunut. :) Maanantaina oli myös Simple Planin keikka ja oon vieläkin silmät sydäminä. Ikävä on kova. Muutenkin tuntuu, et oon tällä hetkellä löytänyt jonkinlaisen balanssin elämään. Mulla on taipumus stressata ihan hirveesti kaikesta, mut tällä hetkellä oon jotenkin tasapainossa sen stressin kanssa. Eihän se mihinkään ole hävinnyt, mutta hiipunut ainakin taka-alalle. Toivon mukaan se ei vaan sieltä sitten jossain välissä hyökkää taas päälle. En tiedä, tällä hetkellä elämä hymyilee ja aionkin ottaa siitä kaiken ilon irti. Ehkä ne on nää valosammat päivät jotka saa mielen kohoamaan? Summa summarum, treenailu jatkukoon ja elämä hymyilköön. :)

ps. MIKÄ TÄMÄ UUSI BLOGGERI ON?

Sairaspäivien soittolista

Oon kipeänä. Taas. Jippii. Silti uhmasin kuolemaa ja menin eilen vatsapeppuun - virhe. Lihakset on kahta kauheemmin kipeet ja pää entistä enemmän täynnä räkää. Siihenhän ei tietenkään vaikuttanut pienimuotoiset illanistujaiset...hups. Pakko kyllä mennä lääkäriin alkuviikosta jos tämä ei ole mennyt ohi, sillä tämä on jo kolmas kerta 1.5kk sisällä, että olen kipeänä. Koko alkuviikko meni ihan hämärässä, kun tuntui ettei sängystä jaksa ylös nousta. 

kuva:google

 Sairasteluista (ja pienestä darrastakin) huolimatta en aio luisua raiteilta! Liikunta ehkä jää minimaaliseksi, mutta onneksi syömisiin voin silti vaikuttaa. Olen loistava keksimään tekosyitä herkutteluille ja aina sairaana/darrassa ollessani saatankin sortua syömään herkkuja. Paljon herkkuja. Nyt kuitenkin herkkukaapin ovet pidetään visusti kiinni ja ei sorruta mihinkään ylimääräiseen! Ajattelin myös ensi viikosta lähtien alkaa pitämään ruokapäiväkirjaa - miltä kuulostaisi?

Nyt jatkan päivääni siivousoperaatiolla ja loppuillan aionkin maata vain sängyssä teetä juoden ja kirjaa lukien. Ja ehkä kuunnellen myös hieman sairaspäivien soitetuimmat soittolistaa.

Simple Plan - Summer Paradise

Simple Plan - You Suck at Love

Bon Jovi - Born To Be My Baby  

Bon Jovi - (You Want To) Make a Memory

Bon Jovi - Never Say Goodbye  

Train - Drive By 

Katy Perry - The One That Got Away  

All Time Low - Remembering Sunday  

All Time Low - Time-Bomb
 You Me At Six - Loverboy